»Vähätpä siitä! Sanokaa, mitä se on.»
»Ajattelin tullessani tänne… mutta ei siitä tule mitään.»
»Sanokaa, minä pyydän!»
Hän koetti katsoa Roman silmiin taas, ja tämä vältti hänen katsettaan kuten ennen, mutta nyt paljon viehättävämmästä syystä.
»Ajattelin että — että jos tahtoisitte tulla luokseni, kun ystäväni ovat koolla siellä, niin teidän läsnäolonne minun vieraanani kaikkien noiden parissa, joiden silmissä olette minua solvaissut, riittäisi jo puhdistamaan kaiken. Mutta —»
Hän odotti sykkivin sydämin Davido Rossin vastausta, mutta tämä ei ensin sanonut mitään, ja ollen luopuvinaan koko tuumasta jatkoi Roma:
»Mutta se on mahdotonta. En voi pyytää sitä. Tiedän mitä se merkitsisi.
Sellaiset ihmiset ovat säälimättömiä — armottomia.»
»Onko siinä kaikki?» sanoi Davido Rossi.
»Ettekö siis pelkää?»
»Pelkää!»