Hetkisen he katsoivat toisiinsa, ja heidän silmänsä loistivat. Roma oli ylpeä hänen rohkeudestaan. Tuo ei ollutkaan lapsi, vaan mies, mies, joka naisen tähden saattaa asettua koko maailmaa vastaan.
»Olen ajatellut muutakin», virkkoi Roma.
»Sanokaa.»
»Olette ehkä kuullut, että olen kuvanveistäjä. Valmistan suihkukaivoa kaupungille, ja jos saisin veistää teidän kasvonne —.»
»Se kokoaisi hehkuvia hiiliä pääni päälle.»
»Teidän täytyisi silloin istua mallina luonani.»
»Koska saan alkaa?»
»Huomis-aamuna, ellei se ole liian aikaista.»
»Siihen tuntuu olevan vuosia», vastasi Davido Rossi.
Roma painoi päänsä alas ja punastui. Davido Rossi koetti taas katsoa hänen loistaviin silmiinsä ja hehkuviin poskiinsa, ja pelkästä ilosta käänsi tyttö päänsä pois.