»Anteeksi, jos olen viipynyt liian kauan», sanoi hän yrittäen heikosti avata ovea.
»Olisin valittanut joka hetkeä, jos olisitte mennyt ennen», vastasi
Davido Rossi.
»Tahdoin ainoastaan, ettette ajattelisi minua vihaisin ja katkerin mielin.»
»Jos minulla on ollut semmoinen tunne, on se nyt täydellisesti kadonnut.»
»Minun on myöskin kadonnut», sanoi Roma vienosti ja rupesi taas tekemään lähtöä.
Hänen viittansa hakanen oli tarttunut olkapään kohdalta silkkimusliiniin, ja koettaessaan irroittaa sitä hän katsahti Davido Rossiin ja hänen katseensa näytti sanovan: »Tahdotteko?» ja Davido Rossin katse vastasi: »Saanko?» ja ruumiillisessa kosketuksessa omituinen, näkymätön silta yhdisti heidät silmänräpäyksessä.
»Sallikaa minun saattaa teidät ulos», sanoi Davido Rossi, ja tytön silmät vastasivat avomielisesti:
»Tahdotteko?»
He astuivat alas portaita vieretysten, melkein koskettaen toisiaan.
»Unohdin antaa teille osoitteeni. — Trinità dei Monti», sanoi Roma.