»Kahdeksantoista Trinità Dei Monti», toisti Davido Rossi.
He olivat saapuneet toisen kerroksen kohdalle. »Koetan muistaa», sanoi
Roma. »Luulen nähneeni teidät ennen jossakin.»
»Ehkä unessa», vastasi Davido Rossi.
»Niin», sanoi tyttö, »ehkä siinä unessa, josta puhuin.»
He saapuivat kadulle, ja Roman vaunut, vuokrattu coupé, olivat odottamassa parin askeleen päässä ovelta.
He puristivat toistensa kättä, ja tuon sähkökosketuksen aikana Roma kohotti päänsä ja loi pimeässä Davido Rossiin sen katseen, jota tämä turhaan oli hakenut valossa.
»Huomiseen asti siis», sanoi Roma.
»Huomis-aamuun», vastasi Davido Rossi.
»Huomis-aamuun», toisti tyttö, ja taas hänen silmänsä näyttivät sanovan: »Tulkaa aikaisin, tulettehan? — On niin paljon vielä sanottavaa.»
Davido Rossi katsoi Romaan loistavilla silmillään, ja jotain melkein poikamaista tuli hänen kuluneisiin kasvoihinsa, kun hän sulki vaunujen oven.