Davido Rossi puristi hänet syliinsä ja suuteli häntä. Kauan pidätetty rakkaus puhkesi esiin kuin kevättulva, joka huuhtoo lumen ja jään pois tieltään.
Äkkiä Roma, joka oli niin uljaasti taistellut rakkautensa puolesta, kävi heikoksi ja naiselliseksi voittonsa hetkellä. Miehen hellyys sai hänet piilottamaan punastuvat kasvonsa hänen rinnalleen.
»Ethän ajattele pahaa minusta tämän tähden?» pyysi hän.
»Pahaa sinusta! Siksi että rakastat minua?»
»Siksi että sanoin sen sinulle ja väkisin tunkeuduin elämääsi.»
»Oma armaani, en.»
Roma kohotti päätään ja Davido Rossi suuteli pois kyyneleet hänen silmistään.
»Mutta sano minulle», virkkoi Davido Rossi, »oletko varma — aivan varma? Ymmärrätkö, mikä sinua odottaa?»
»Minä ymmärrän vain, että rakastan sinua.»
Davido Rossi sulki hänet uudelleen syliinsä ja suuteli hänen päätään.