Puoli tuntia myöhemmin pikku soittoniekka makasi tohtorin iloisen vastaanottohuoneen sohvalla. Uunissa paloi valkea ja lampun valoa himmensi pehmeä varjostin. Hän oli vielä tiedotonna, mutta hänen märät vaatteensa oli riisuttu pois ja hänet oli kääritty villaisiin vaippoihin. Tohtori istui pojan vieressä ja kostutti hänen huuliaan konjakilla, kun taas hellä, pyhimyksen näköinen nainen oli polvillaan alapäässä ja hieroi pojan pieniä jalkoja. Vähän ajan kuluttua huomattiin silmäluomien ja suun hiukan värähtelevän.
»Hän herää tuntoihinsa, äiti», sanoi tohtori.
»Vihdoinkin», sanoi hänen vaimonsa.
»Pikku raukka, minun maani lapsia! Hänkin on joutunut niiden miesten uhriksi, jotka elävät meidän italialaisten poikiemme orjuudesta! Konnat! He kulkevat ristiin rastiin Italian kylät ja viettelevät vanhempia parin kolmen punnan lupauksilla eroamaan pojistaan, valehtelevat jostakin oppilaspaikasta välttääkseen lakia, kuljettavat sitten noita pieniä orporaukkoja Englantiin kuin nautakarjaa ja asettavat heidät asumaan kurjiin kasarmeihin ja antavat heille jonkun posetiivin tai muun soittokoneen ynnä marakatin, oravan tai häkillisen valkoisia hiiriä. Ja sitten ajetaan lapset kadulle kerjäämään tai nälkään kuolemaan.»
»Pikku poikaraukka.»
»Sydämeni värisee, kun ajattelen heidän kärsimyksiään, ja sitä enemmän vielä kun muistan, että nuo konnatkin ovat oman rakkaan Italiani lapsia.»
»Mitähän Jumala tekee sellaisille ihmisille tulevassa elämässä?»
»Ainakaan hän ei näy tekevän mitään heille tässä elämässä, äiti, ja se on kyllin pätevä syy, miksi meidän pitäisi koettaa tehdä jotain. Jos Englannissa on olemassa laki, joka suojelee viattomia ja rankaisee rikoksellisia, koetan saada ainakin muutamia noista konnista oikeuden käsiin.»
Poika äänsi ja avasi silmänsä — suuret, avuttomat lapsen silmät, pikimustat ja pitkien mustien ripsien varjostamat. Hän katsoi tulta, lamppua, mattoa, peitteitä, molempia vuoteen ääressä olevia henkilöitä, ja huudahtaen soinnuttomasti hän kohottautui aivan kuin paetakseen.
»Carino!» sanoi tohtori hyväillen pojan kiharoita, »makaa vielä hetkinen.»