Ääni oli kuin hyväily, ja poika vaipui takaisin pitkäkseen. Mutta äkkiä hän nousi taas ja katseli ympäri huonetta aivan kuin hakien jotain. Hyvä rouva ymmärsi hänet heti ja otti pienen valkoisen oravan tuolilta, jossa pojan vaatteet olivat. Se oli kylmässä paleltunut aivan jäykäksi ja makasi nyt kuolleena, mutta poika tarttui siihen lujasti ja suuteli sitä intohimoisesti kyynelten vieriessä suurina pisaroina hänen poskilleen.
»Carino!» sanoi tohtori taas ja otti kuolleen oravan pois pojalta, joka hetkisen kuluttua taas makasi tyynenä ja rauhallisena.
»Italiano — si?»
»Si, Signore.»
»Mistä maakunnasta?»
»Campagna Romanasta, Signore.»
»Mistä hän sanoo olevansa, tohtori?»
»Maaseudulta Rooman ympäristöstä. Ja nyt sinä asut Maccarin luona Greek
Streetillä, eikö niin?»
»Niin, herra!»
»Kuinka kauan olet ollut Englannissa? Vuodenko — kaksiko vuotta?»