»Kyllä.»
»Ja saanko pyytää erityistä koppia eräälle vangille sekä ruokaa ja valoa, jos tarvitaan?»
»Tietysti.»
Roma otti maksaakseen nuo menot ja kirjoitti Brunolle:
»Rakas ystävä! — Älä pelkää. Sinun omistasi pidetään huolta. Hän, jota rakastat, on turvassa ja pikku lemmikkisi on taivaassa. Nuku rauhassa! Nämäkin päivät loppuvat kerran.
R.V.»
Italiassa ruumis haudataan pian kuoleman jälkeen. Viranomaisten käskystä pikku Giuseppe haudattiin samana päivänä. Oli noin Ave Marian aika, kun Roma palasi Piazza Navonalle. Hautauksen toimittaja oli tullut, ja pikku ruumis lepäsi sievässä arkussa, jonka metallilevyyn oli kirjoitettuna: »Giuseppe Mazzini Bruno, seitsenvuotinen, kuoli helmikuun 1 p:nä.»
Rooman kellojen soidessa ajoivat ruumisvaunut ovelle. Pappi tuli yläkertaan valkoisessa messupaidassaan ja mustassa viitassaan. Hänen takanaan kulki hänen apulaisensa kantaen ristiä ja vihkivettä. Kaksi ruskeata munkkia, kynttilät käsissä, oli jo aikaisemmin astunut huoneeseen.
Jokainen polvistui. Pappi ruiskutti vihkivettä ruumiille ja alkoi laulaa virttä:
»Syvyydestä Sulle huudan.
Kuule mua Luojani!»