»Eikö mitä.»
»Kuulin semmoista. Säälin teitä, hyvä mies. Voinko auttaa teitä mitenkään? Tahdotteko uutisia ulkoa?»
»Tahdon. Missä vaimoni on ja onko hänellä millä elää ja miten hautajaiset suoritettiin?»
»Otan selkoa siitä… Nyt kuuluu Jumalan ääni.»
»Jumalan ääni» oli kello, joka ilmaisi yhdeksän lyönnin ja leivän sekä veden jakamishetken.
Myrkky oli syöpynyt Brunon sieluun, ja alhaisia ajatuksia Elenasta alkoi hiipiä hänen mieleensä. Kello yksitoista vartija tuli sanomaan, että joku tahtoi kysellä hänen asiaansa. Se oli asianajaja Napoleon Fuselli. Bruno tapasi hänet virastossa pyöreän pihan luona. Siellä oli ovessa soikea lasilevy, ja koko ajan keskustelun kestäessä vartija kulki edestakaisin oven ulkopuolella, katsoen tuontuostakin huoneeseen.
»Minua on pyydetty puolustamaan teitä.»
»Kuka on pyytänyt?»
»Donna Roma, teidän entinen emäntänne.»
Mutta myrkky oli tehnyt tehtävänsä, ja Brunon sielu oli täynnä epäluuloa. Miksi Donna Roma? Tahtooko hän saada hänet, Brunon, vankilasta pois vahtimaan Elenaa? Asianajaja ei saanut mitään selville hänestä.