Seuraava todistaja oli poliisipäällikkö. Commendatore Angelelli oli kutsuttu todistamaan, että syy meteleihin ei ollut leivän kalleudessa, vaan siinä, että oli muodostettu kapinallisia yhdistyksiä, joista »Ihmisten tasavalta» epäilemättä oli voimakkain ja myrkyllisin. Tämä vanki ei kuitenkaan kuulunut johtaviin henkilöihin, ja poliisi tunsi hänet ainoastaan parlamentinjäsen Rossin uskollisena koirana.
»Tuo mies on hullu. Miksi ette jatka oikeusjuttua?» huusi Bruno.
»Vaiti!» huusi järjestyksen valvoja, mutta vanki nauroi vain ääneen.
Roma katsoi taas Brunoon. Brunossa oli jotain omituista, ennen tuntematonta, ei ainoastaan vastustamishalua, vaan jotain kamalaa, hirveätä.
»Francesca Maria Mariotti», huusi järjestyksen valvoja, ja Brunon vaimon vanha, kuuro äiti tuotiin esille. Hänen päässään oli kirjava huivi, kuten tavallisesti, ja kaksi huivia hartioilla. Koska hän oli vangin sukulainen, ei hänen tarvinnut vannoa.
»Nimenne ja isänne nimi?» sanoi presidentti.
»Francesca Maria Mariotti», vastasi eukko.
»Minä kysyin isänne nimeä.»
»Seitsemänkymmentä viisi, teidän armonne.»
»Minä kysyin isänne nimeä.»