"On helppo neuvoa kärsivällisyyteen. Jos minä olisin kuin te, laskisin päiviä, kunnes pääsisin vapaaksi taas. Silloin minun olisi helpompi kantaa noita asioita. Mutta kun on sitoutunut iäksi —"
Hän lakkasi työstään ja katseli aitauksen yli ikäänkuin miettien tulevia synkkiä päiviä.
"Onko teillä ketään omaa tuolla alhaalla?"
"Tarkoitatteko —"?
"Ketään sukulaista — sisarta?"
"Ei."
"Sitten ette ymmärrä, mitä se on. Siksi ette tahdo vastata minulle."
"Älkää kysykö, veli Paavali."
"Miksi ei?"
"Ehkä tulisitte vielä levottomammaksi, jos kertoisin mitä —"