Glory kertoi hänelle kaikki, sillä tuo mies näytti myötätuntoiselta. "Me emme voi antaa teidän esiintyä juuri nyt", sanoi hän, "mutta salin vahtimestari tarvitsee nuorta neitiä ohjelmia jakamaan, ja jos tahtoisitte aluksi tyytyä siihen toimeen —"
Se oli masentava pettymys, mutta hän oli avuton. Toimi oli alhainen, mutta se pelastaisi hänet tupakkapuodista ja veisi hänet teatterin ilmapiiriin sekä tuottaisi hänelle sitä paitsi tuloja viisitoista shillingiä viikossa. Hän saisi aloittaa jo maanantaina, jos hän siksi voisi hankkia itselleen mustan puvun, valkoisen esiliinan, valkoisen myssyn ja kalvosimet. Puku hänellä oli jo ennestään, mutta esiliina, myssy ja kalvosimet nielivät suurimman osan hänen säästörahoistaan.
Sunnuntai-iltana hän nujersi ylpeytensä ja kirjoitti kotiin Anna-tädille:
"Minä olen ollut ahkera kuin muurahainen näinä päivinä; itse teollisuuden jumalatar joutuu varjoon minun rinnallani. Mutta joulu tulee, ja minä tahtoisin ostaa joululahjan isoisälle (ja kenties tätösillekin), niin että lähettäkää tätikulta minulle pieni salainen ilmoitus siitä, mitä hän eniten nyt tarvitsisi. — Lunta, lunta, lunta! Lunta tupruaa joka päivä."
Maanantai-iltana hän meni teatteriin, ja toinen tyttö sai opettaa hänelle, mitä hänen tuli tehdä. Tämä teatteri oli Lontoon parhaita, ja Glorysta oli hauskaa nähdä yleisön kokoontuvan. Ensimmäisen puolen tunnin ajalla hän kokonaan unohti itsensä noitten komeiden pukujen, kauniiden kasvojen ja hienojen tapojen häikäisemänä. Sitten vähitellen palasi tuska taas, ja kun esirippu nousi, pyrkivät kyyneleet, esiin. Hän hiipi pois tyhjään käytävään, jossa hänen toverinsa jo istui lukien iltalehteä sähkövalossa.
Tämä hänen toverinsa oli pikkuinen, hento, mustiin ja valkoisiin verhottu olento, vieno kuin dahlia-kukka. Neljännestunnin kuluttua tiesi Glory koko hänen elämäkertansa. Päivällä hän oli työssä eräässä puodissa Whitechapel Roadin varrella. Hänen nimensä oli Agatha Jones — häntä sanottiin tavallisesti Aggieksi. Hänen kotiväkensä asui Bethnal Greenissa, ja Charlie tuli aina saattamaan häntä kotiin teatterista. Charlie oli hänen nuori ystävänsä.
Näytäntöjen väliajoilla auttoi Glory päällysvaatehuoneessa, ja siellä nuo komeat vallasnaiset alkoivat käydä tyvin hauskoiksi. Kun kellon soitto oli ilmoittanut, että toinen näytös alkoi, palasi hän hiljaiseen käytäväänsä, jossa hän ainoalle katsojalleen, Aggielle, näytteli mitä hullunkurisimmalla tavalla, kuinka naiset äänettöminä käyttivät puuteritöyhtöä ja järjestelivät otsatukkaansa.
"Hyvänen aika! Sinun pitäisi olla näyttämöllä, juuri sinun", sanoi Aggie.
"Niinkö arvelet?" sanoi Glory.
"Minä aion itse kohta esiintyä. Charlie hankkii minulle paikan klubeissa."