"Missä klubeissa?"
"Ulkomaisissa klubeissa Sohossa. Moni on siellä aloittanut."
"Niinkö?"
"Ulkomaalaiset pitävät eniten tanssista. Jos vain voi hypätä ja kohottaa jalkansa olkapään tasalle, riittää siellä työtä elinajaksi."
Näytelmän loputtua oli Charlie odottamassa teatterin edustalla. Glory oli nähnyt hänet ennen ja tunsi hänet heti paikalla samaksi keikariksi, jolla oli sivulle käännetty otsatukka ja joka oli viisastellut poliisin kanssa palatsin pihassa lordi majorin päivänä. He menivät yhdessä maanalaiselle rautatielle, ja kun Glory rupesi kyselemään ulkomaisista klubeista, innostui Charlie vallan kaunopuheiseksi.
"He antavat viisi shillingiä joka esiintymisestä, ja jos on vähänkin taitoa, voi helposti samana sunnuntai-iltana esiintyä kuusi kertaa, puhumattakaan erikois-illoista ja ystävien lahjoista ja semmoisista."
Kun Glory astui pois Temple-asemalla, lepäsi Aggien pää Charlien olkapäällä ja hänen pikku sormensa pusersivat kevyesti Charlien kättä.
Toisena iltana oli Glory voittanut suuren osan ylpeydestään. Hänen huumorin-tunteensa pelasti hänet. Hänestä tuntui melkein kuin joku toinen tekisi kaiken tuon palvelijan työn ja hän itse vain katseli syrjästä ja nauroi. Olihan perin hullunkurista, että hän oli siellä, ja kuinka naurettavaa olisi jälestäpäin ajatella sitä! Nelly Gwynnkin aloitti uransa myymällä appelsiineja galleriassa. Ja sitten, sitten, kun hän oli kohonnut kaiken tuon yläpuolelle…
Nyt oli varmaankin tavallista komeampi näytelmäilta. Glory oli huomannut, että punainen verho oli asetettu portaille ja yksi aitioista oli kukitettu. Kun muutamia henkilöitä astui mainittuun aitioon, rupesi musiikki soittamaan kansallislaulua ja yleisö nousi seisaalleen. Tulijat olivat Walesin prinssi ja prinsessa tyttärineen. Muu yleisö oli melkein yhtä hienoa, ja jokin etäinen, petollinen muisto alkoi häämöttää Gloryn mielessä, kun samassa eräs nainen antoi hänelle piletin kuiskaten sulavalla äänellä:
"Eräs herra tulee ottamaan tuon paikan."