Ah, se oli kuin toteutuva unelma, hän tuskin saattoi uskoa sitä. Johtaja kävi yhä kohteliaammaksi, imartelevammaksi ja tuttavallisemmaksi. Jos tyttö edistyisi, voisi hän ansaita paljon — kymmenen puntaa viikossa viisitoista, kaksikymmentä, viisikolmatta, vieläpä viisikymmentäkin.
Gloryn mielen kiihko alkoi käydä vallan kiusalliseksi, ja hänen sydämensä pohjukassa tuo äkillinen onnen käänne herätti salaista pelkoa. Hänestä aivan tuntui kuin kohtalo olisi jollain tavalla erehtynyt ja huomaisi äkkiä erehdyksensä. Tyynnyttääkseen omaatuntoaan hän rupesi ajattelemaan kotia ja kuinka onnelliseksi hän saattaisi siellä jokaisen, jos Jumala todellakin olisi niin hyvä hänelle. Heiltä ei puuttuisi mitään, he eivät milloinkaan näkisi köyhää päivää enää.
Sillä välin teatterinjohtaja loi toisen kuvan. Ei kenenkään tytön tarvinnut olla kerjäläisenä, jos tämä mies piti hänestä huolta. Tuossa nyt oli esimerkiksi S—. Hän oli ollut vain Haymarketin tupakkapuodin keltatukkainen myyjätär, kun hän, Sefton, hänet löysi, ja mikä hän nyt olikaan!
"Tietysti minulla itselläni ei ole mitään hyötyä siitä, tyttöseni — ei kerrassaan mitään. Monet ihmiset kyllä sitten koettavat parastaan houkutellakseen teidät pois minulta, kunhan nimenne kerran tulee tunnetuksi."
Glory lausui innokkaan vastalauseen ja sitten hän taas vaipui unelmiinsa.
"Saadaan nähdä, saadaan nähdä", sanoi teatterinjohtaja katsellen Glorya kiiluvin silmin.
"Tiedättekö, neitiseni, että te olette hyvin kaunis tyttö?"
Gloryn pää oli kumarassa, hänen poskensa hehkuivat ja hän väänteli äitinsä helmisormusta sormessaan. Sefton luuli, että tyttö oli sanattomana kaikesta tuosta kiitoksesta, ja siirtyen lähemmäksi hän sanoi:
"Teillä on todellakin vartalo, joka soveltuu näyttämölle — hm —. Niin, se on hyvä juttu. Mutta teidän ei pidä olla arka minulle, neitiseni. Jos minä teen kaiken tuon teidän puolestanne, niin täytyy teidänkin joskus tehdä jotain minulle."
Glory tuskin kuuli häntä. Hänen silmissään oli kaukainen ilme, ikäänkuin hän olisi katsellut ihanaa näkyä. "Te olette niin hyvä", sanoi hän. "En tiedä, mitä sanoisin, kuinka kiittäisin teitä."