"Hyvänen aika! Kuka olisi luullut tapaavansa sinut St. Paul's Churchyardilla!"
Glory koetti nauraa ja vastata tervehdykseen tuossa nielussa ja kellojen kalinassa. Silloin Aggie pani kasvonsa vallan lähelle Glorya, kuten sellaisten naisten on lapana, jotka ovat tottuneet puhumaan kadulla. "Luulin jo nähneeni sinut viimeisen kerran silloin, kun lähdit niin äkkiä pois teatterista. Myytkö muualla nyt ohjelmia?"
"Jotain sinne päin", vastasi Glory.
"Minä en enää niitä myy. Minä läksin tuosta vanhasta punaisesta temppelistä pari viikkoa sitten. Charlie on toimittanut minut klubeihin. Mutta se on totta", virkkoi hän kääntyen Charlie'hin, "hänenkin pitäisi olla siellä."
"Hänellä on vaatimuksia", sanoi Charlie, "mutta varma on, että te pian himmentäisitte itse Betty Bellmanin, jos kerran vain koettaisitte."
Sitten sanoi Aggie: "Minä voin hankkia sinulle tilaisuuden esiintyä melkein minä sunnuntaina tahansa, jos tahdot vain. Ainahan joku jää tulematta, ja he ovat iloisia saadessaan lisänumeron, jos vain esittäjä on siksi hyvä, että hän voi saada vähän aplodeja. Menetkö kotiin nyt?"
"Menen", sanoi Glory.
"Missä asut?" kysyi Aggie, ja Glory sanoi osoitteensa.
"Minä tulen sinua noutamaan ensi sunnuntaina kello kahdeksan, ja ellet käytä hyväksesi hyvää tilaisuutta, olet hupsumpi kuin luulin. Kuuletko? Morjens vaan!"