"Kolme kertaa viikossa, ja jos hän vain sallisi minun paeta tästä pahasta, vaivaloisesta maailmasta —"
"So, so, älä puhu niin, poikani, se on väärin. Tapahtuipa mitä tahansa, on velvollisuutemme elää."
"Minä olen kadottanut kaikki, minkä hyväksi voisi elää, ja sitä paitsi —"
"Ettekö siis toivo mitään?" sanoi piispa.
"En muuta kuin kuolemaa", sanoi Paavali ja nostaen ristiä suuteli sitä.
"Jumalalle kiitos, että olemme syntyneet kuolemaan", sanoi piispa ja siirtyi sitten yhdessä isän kanssa käytävään sulkien oven.
"Seuraavassa kopissa", sanoi isä, "asuu eräs niistä, joita tarkoititte äsken — mies, joka oli syntynyt maailman omistajaksi, sen loiston ja maineen valtiaaksi, mutta —"
"Onko hän luopunut siitä kokonaan?"
"On."
"Onko hän nuori?"