"Aivan nuori, eikä hän ole luopunut maailmasta, kuten ennen Augustinus, opittuaan tuntemaan katkerin kokemuksin sen petollisuuden, synnin —"
"Miksi hän siis on täällä?"
"Hän ei voi luottaa itseensä vielä. Hän tuntee vastahakoisen luonteemme sisäiset taistelut ja ponnistukset sekä —"
"Hänen vaitiolonsa ja yksinäisyytensä ovat siis vapaaehtoisia."
"Nyt ne ovat. Katso", sanoi isä ottaen avaimen lattialta.
"Mitä tuo on?"
"Hän lukitsee itse ovensa ja työntää sitten avaimen, oven alitse ulos."
Heidän astuessaan koppiin seisoi John Storm ikkunan ääressä aamuauringon valossa katsellen tuolta alhaalta näkyvää maailmaa tuijottavin, kaipaavin katsein.
"Tässä on meidän tarkastajamme", sanoi isä. "Vaitiolosääntö ei tietysti nyt ole voimassa."
"Enkö ole nähnyt teitä ennen?" virkkoi piispa.