"Se oli vain perkeleen kiusaus, veli, ja nyt se on ohi ja —"
"Ettekö ymmärrä, mitä minä olin tekemäisilläni? Minä olin saattaa huolta ja häpeätä myöskin teille, toverini ja auttajani. Niin ihmisen käy, kun perkele —"
"Mutta Jumala muuttaa asiat, veli — älkäämme enää puhuko siitä."
"Te annatte siis anteeksi?"
"Anteeksiko? Minun pitää pyytää sinulta anteeksi, ja ehkäpä, jos kertoisin kaikki —"
"Vielä siinä on muutakin. Kuulkaa! Kaikkivaltias kutsuu minua — minulla ei ole aikaa tuhlata."
"Mutta sinun on niin kylmä, veli. Makaa tässä, minä peitän sinut peitteellä. Oi, älä pelkää — he eivät koskaan enää saa erottaa meitä. Jos isä olisi kotona — hän on hyvä ja helläsydäminen — mutta vähätpä siitä. Noin, veli, noin!"
"Te ylenkatsoisitte ja vihaisitte minua — te, joka olette niin pyhä ja jalo, joka olette jättänyt kaikki ja voittanut maailman, rakkaudenkin."
"Älä puhu niin, veli."
"Se on totta. Jokainen tuntee teidän hurskaan elämänne."