Glory näki, mikä oli tulossa, ja herahti nauruun. "Varieteeteatterin! No ajatelkaapa! Tekö tutkimassa varieteeteattereita!"
"Minä olin siellä maanantai-iltana."
"Tekö? Maanantainako? Siis se ei ehkä ollutkaan mielikuvitusta, että näin teidät näyttämön ov…" Hänen hermonsa kiihoittuivat yhä enemmän ja tyyntyäkseen nosti hän käsivartensa päänsä yli. "Siis he antoivat teille minun osoitteeni näyttämön ovella?"
"Ei, minä kirjoitin ja kysyin sitä Peelistä."
"Peelistä!" Glory henkäisi syvään, ja käsivarret vaipuivat alas. "Silloin te ehkä kerroitte heille missä —"
"En kertonut heille mitään, Glory."
Glory katsoi Johniin silmäripsiensä välitse, pää kumarassa.
"Eipä silti, että se olisi ollut vaarallista. Minä olin juuri kirjoittamassa heille, ja kohta he saavat tietää… Mutta voi, voi, minulla olisi niin paljon sanottavaa teille, enkä minä täällä voi puhua. Emmekö voisi mennä jonnekin? Puistoon, Hampsteadin nummelle tai pitemmälle — paljoa pitemmälle — huone on niin pieni, ja minä olen tukehtua ilman puutteesta."
"On minullakin jotain sanottavaa ja jos —"
"Päätetään siis mennä huomenna, oikein aikaisin. Sitten te saatatte minut kotiin teatteri-aikaan. Paddington-asemalla siis kello yksitoista — sopiiko se?"