"Niin, minä näen sen", sanoi John. Hänen väsynyt katseensa harhaili ympäri huonetta, ja ensimmäisen kerran Glorya hävetti sen loisto ja nuo kukkaset.
"Mutta kuinka te löysitte minut?"
"Minä menin ensin sairashuoneeseen —"
"Soo-oh, te ette siis ollut unohtanut minua. Tiedättekö, minä luulin, että olitte aivan… Mutta kertokaa nyt, minne sitten menitte?"
John oli hetken ääneti, ja Glory sanoi: "No kertokaa."
"Sitten menin herra Draken luo."
"Minä en ymmärrä, miksi kaikki luulevat, että herra Drake —"
Johnin suuret silmät katsoivat Gloryyn, ja hänen huulensa värähteli. Estääkseen häntä puhumasta koetti Glory näyttää iloiselta ja sanoi:
"Mutta kuinka te sitten vihdoinkin minut löysitte?"
"Minä olin päättänyt löytää teidät, Glory, vaikka olisin saanut käydä ristiin rastiin koko Lontoon ja vaikka kaikki koettivat estää minua löytämästä teitä" — taas Gloryn kurkkua tuntui vallan polttavan — "mutta minä satuinkin näkemään nimenne varieteeteatterin ovella."