Lordi Robert Ure ja talonomistaja seisahtuivat pariksi minuutiksi katselemaan ympärilleen. Lordi Robert ei ottanut lakkia päästään. Hän pureskeli taittunutta sikaria, jonka toinen puoli retkotti hänen leuallaan. Eräs vallasnaisista kuuli hänen sanovan: "Kyllä tästä tulee luultavasti hyvä pienillä muutoksilla." Sitten hän läksi pois yksin, ja kreikkalainen omistaja astui John Stormin luo.
John ei voinut heti kiinnittää huomiotansa häneen, mutta saadessaan siihen vihdoinkin hiukan aikaa alkoi innokas pappi heti puhua omia asioitaan. "Katsokaa", sanoi hän iloisesti hymyillen ja osoittaen ympärilleen, "katsokaa, kuinka ahdasta meillä on! Meidän täytyy varmaankin kohta revityttää pois tuo väliseinä."
"Isä Storm", sanoi kreikkalainen, "minulla on hyvin vakava asia, vaikka te tietysti saatte virallisen ilmoituksen siitä toista tietä."
Johnin kasvot synkistyivät aivan kuin viljavainio synkistyy auringon peittyessä pilviin.
"Minusta tuntuu ikävältä ilmoittaa teille, että koska tämän talon omistajille on tehty edullinen tarjous, — niin —"
"Mitä?" Johnin suuret, tuijottavat silmät olivat keskeyttäneet kreikkalaisen.
"Niin — me olemme päättäneet myydä tämän talon!"
" Myydä! Sanoitteko myy…? Kenelle?… Mitä?"
"Suoraan sanoen eräälle varieteeteatteri-yhtiölle."
John horjahti taaksepäin hengittäen kuuluvasti. "Jos minun pitäisi uskoa tuota… Tiedättekö, jos todellakin uskoisin, että semmoista voi tapahtua —"