"Ja tippa konjakkia ei ole ollenkaan haitaksi — pienoinen tippa vain."
"Yksi asia on selvä — Jumala on nähnyt, etten sovellu tuohon työhön, ja siksi on Hän ottanut sen pois minulta."
Rouva Callender kääntyi pois pöydästä, ja illallinen jäi koskematta.
Seuraavassa postissa tuli Johnille kirje Glorylta.
The Garden House Clements Inn, W. C.
Anteeksi! Minä olen palannut Lontooseen! Minä en voinut sille mitään, en voinut, en voinut! Lontoo veti minut takaisin. Mitä minun piti tehdä, kun kaikki asiat oli järjestetty eikä tätösiltä puuttunut mitään? Pitikö minun ruveta apuopettajaksi tyttökouluun tai aloittaa taistelu patakoukuilla ja kauhoilla? Oh, minä olin kuolla ikävään — kuolla, kuolla, kuolla!
Ja minä sain niin houkuttelevia tarjouksia. Ei enää varieteehen — älkää uskoko semmoista! Te olitte vallan oikeassa mitä varieteeteattereihin tulee. Ei, vaan oikeaan teatteriin, säännölliseen teatteriin! Herra Drake on ostanut jonkin vanhan hökkelin, josta nyt laitetaan komea teatteri minulle, nimenomaan minulle! Minä tulen näyttelemään Julian osaa. — Ajatelkaa — Julian! — ja omassa teatterissani! Minulla on nyt jo sama tunne kuin vapautetulla orjalla, joka on päässyt Punaisen Meren poikki.
Älkää nyt ollenkaan uskoko, että naisen suru seuraa noita vanhoja, tuhmia lakeja ja kestää ainoastaan kolme päivää. Hänet on haudattu minun sydämeeni eikä kirkkomaahan, ja minä tulen aina rakastamaan ja kunnioittamaan häntä! Ja ettekö sitäpaitsi itse sanonut minulle, että olisi väärin, jos antaisin hänen kuolemansa ehkäistä elämääni?
Kirjoittakaa ja sanokaa, että annatte minulle anteeksi, John. Vastatkaa heti ja ruvetkaa itse kirjeenkantajaksi. Te löydätte minut täältä Rosan luota. Tulkaa, tulkaa, tulkaa! Minä en koskaan anna teille anteeksi, ellette tule kohta — en koskaan, en koskaan!
Glory.