"No, minnekä mennään nyt?" sanoi Polly.
"Mennään semmoiseen paikkaan, jossa nähdään oikein paljon ihmisiä", sanoi Glory.
"Se on kyllä helppoa, sillä tänään on kuningattaren syntymäpäivä ja —."
Glory muisti Rakel-tätiä ja huudahti ilosta.
"Ja muistaessani", sanoi Polly, ikäänkuin se olisi äkkiä hänen mieleensä juolahtanut, "minullahan on piletit sotilaiden lippuparaatiin — kuninkaalliseen paraatiin, tiedäthän?"
"Saammeko nähdä kuningattaren?" sanoi Glory.
"Voi sinun kysymyksiäsi! Tietysti emme! Mutta me saamme nähdä sotilaat ja kenraalit ja ehkä prinssinkin. Se alkaa puoli yksitoista tuolla toisella puolen puistoa."
"Tule sitten", sanoi Glory ottaen toverinsa kädestä ja alkaen juosta.
"Siunatkoon, millainen tyttö sinä olet!"
Molemmat juoksivat vielä minuutin verran nauraen ja laverrellen kuin koulusta päässeet lapset. Neljännestunnissa he tulivat hevoskaartin portille, jossa oli kova tungos ja poliisi otti pilettejä. Polly kaivoi taskuaan.