"Minulla on niin paljon töitä, ja —"
"Oh, teillä mahtaa todellakin olla paljon töitä nyt."
"Ja paitsi sitä, miksi… miksi jatkaisimme kiusallista keskustelua, Glory?"
Glory vilkaisi häneen syrjäkatsein. Johnin silmissä oli tuskallinen ilme, mutta niissä loisti myöskin jotain, joka pani Gloryn sydämen sykkimään.
"Onko se niin kiusallista, siis?"
"Glory, minä aioin sanoa teille, etten voi enää tulla tänne."
"Ettekö? Eihän teillä kumminkaan liene niin paljon työtä, vai mitä? Ettehän" (ja nyt seurasi taas Manin murretta ja hengitys muuttui nopeaksi) "ettehän ole niin ahkera sentään, ettette joutaisi hiukan pistäytymään silloin tällöin tyttöraukan luo."
John kohotti kättään. "Se häiritsee — se saattaa minut levottomaksi —"
"Oh, eikö muuta? Sittenpä", ja hän nauroi väkinäisesti, "minä tulen teitä katsomaan sen sijaan. Niin, sen tosiaankin teen."
"Ei, Glory, sitä ette saa tehdä. Se kiusaisi vain —"