"Ah… Tietysti minä en voi odottaakaan… Tietysti te rakastatte työtännekin —"
"Minä rakastan työtäni, ja siksi ei kannata käyttää aikaa turhaan. 'Jos sinun silmäsi pahentaa sinun —'"
Glory oli loukkaantunut. "No niin, kun se asia siis ei ole autettavissa, ei meillä liene muuta neuvoa kuin lyödä kättä ja erota."
John ei ollut siihen saakka huomannut — siihen saakka, kun hän itse lausui tuomionsa ja Glory hyväksyi sen — kuinka hurmaavan kaunis Glory oli. John tunsi jotakin kurkussaan ja hän olisi tahtonut huutaa ääneensä.
"Sitä minä en odottanut, Glory — aivan toista minä olen vuosikausia uneksinut —"
"Mutta se on kai parasta — se on parasta."
"Minä koetin hankkia vaikutusalaa teillekin, mutta te ette huolinut siitä — te ette välittänyt siitä. Te piditte toisenlaista työtä parempana."
Glory muisti Josephsin ja Seftonin ja sanomalehden ja roolinsa. — Hän peitti kasvonsa käsillään.
"Kuinka minä voisin, Glory, nähdä teitä yhä edelleenkin ja panna alttiiksi… Se on vaarallista, äärettömän vaarallista."
"Niin, tietysti, te olette pappi ja minä näyttelijätär. Tietysti teidän täytyy muistaa se. Ihmiset ovat niin pahoja, niin julmia; minä pelkään, että huhuja jo on liikkeellä."