"Myrsky ei nyt ensi kertaa ulvo — onhan se ulvonut koko ajan" [myrsky on englannin kielellä storm. Suoment. muist.], sanoi lordi Robert, mutta ei ketään naurattanut. Pian toipui seurue kumminkin, soittokunta alkoi taas soittaa ja laulukin kajahti uudelleen entistä äänekkäämpänä ja hurjempana. Miehet huusivat lisää samppanjaa ja nimittivät jokaista viinuria isä Stormiksi.
Glorya hävetti. Pää käden nojassa hän katseli ympärillä olevia ihmisiä, kun samassa Farao-kuningas, joka koko ajan oli luonut helliä katseita Gloryyn, kumartui tytön olkapään yli kuiskaten tuttavallisesti:
"Mitä Gloria katselee?"
"Katselen eikö täällä ole yhtään miestä", vastasi Glory, ja lihava partaniekka kääntyi pois mutisten: "Saakeli!" Samassa Glory huomasi, että Drake ja lordi Robert kiistelivät äänekkäästi pöydän toisella puolella.
"Ei, tuhat kertaa ei, ei, ei!" huusi Drake. "Sano häntä heikoksi ja hupsuksi ja aasiksi, jos tahdot, mutta voitko sillä mitään selittää? Hän on niitä miehiä, joissa asuu Jumalan henki, etkä sinä voi määritellä häntä tavallisen kaavan mukaan."
"Tietysti en, hyvä veli", sanoi lordi Robert. "Tavallinen terve järki nauraa hänelle."
"Sitä pahempi semmoiselle terveelle järjelle. Kun se pääsee tuomitsemaan tuommoisia yksinäisiä, eristäytyneitä olentoja samalla tapaa kuin tavallista ihmiskarjaa, silloin n.s. terve järki on mitä suurinta hullutusta."
"Ohoh! Ohoh!" huudettiin monelta taholta, mutta Drake ei ottanut huutoja kuuleviin korviinkaan.
"Jeesus Kristus itse joutui aikansa, kansansa ja oman perheensäkin terveen järjen pilkan alaiseksi, ja Hänen kansaansa ja Hänen perhettänsä ja Hänen aikaansa on sitten kaikkina aikoina siitä syystä soimattu. Mutta samoin kuin Hänelle on käynyt jokaiselle hartaalle sielulle, joka on omistanut Hänen oppinsa ja tuonut maailmaan uuden hengen. Maailma on nauranut sellaiselle ihmiselle ja syljeksinyt häntä. Se sulkisi hänet houruinhuoneeseenkin, ellei se pelkäisi tuota ylevää lippua, jonka alla sellainen ihminen taistelee."
Nuo olivat outoja sanoja oudossa paikassa. Jokainen kuunteli.