"Mutta nuo synkät jättiläiset, ne ne kumminkin maailmaa johtavat kaikesta huolimatta, ja yksi ainoa tunti heidän jumalallista hulluuttaan on enemmän arvoinen kuin kokonainen vuosisata meidän järkevyyttämme. Ja kumminkin me kiellämme heiltä ystävyyden ja rakkauden ja koetamme jos jollakin tavoin syöstä heidät ulkopuolelle ihmisperheen rajoja! Me olemme keksineet heille uuden nimenkin — sanomme heitä intoilijoiksi — me kurjat kääpiöt ja siat, joiden tulisi ryömiä polvillamme heidän jalkainsa juureen ja haudata kasvomme lokaan! Hyvät herrat", huusi hän täyttäen lasinsa ja nousten seisaalleen, "minä esitän teille maljan — isä Stormin malja!"
Glory istui vavisten, hengittäen kiihkeästi, punastuen ja silmät loistaen, kunnes Drake oli lopettanut puheensa. Sitten hän syöksyi äkkiä Draken luo, kiersi käsivartensa hänen kaulaansa ja suuteli häntä.
"Esirippu joutuin alas nyt", sanoi Betty, ja jokainen naurahti hiukan.
Drake nauroi muiden mukana, ja myös Glory, joka oli istunut jälleen tuolilleen sanomattoman hämillään, koetti nauraa.
"Pullo samppanjaa joka tapauksessa", huusi Drake. Hän oli käsittänyt ihan väärin Gloryn suudelman ja oli joutunut siitä aivan pois suunniltaan. Glory oli itkeä häpeästä ja raivosta huomatessaan, että Drake piti hänen käytöstään aivan luonnollisena ja ehkäpä vielä luuli, ettei Glory ensi kertaa tehnyt semmoista. Mutta päästäkseen pulmasta nauroi Glory muiden mukana ja samppanjan tultua kilisti hän lasiaan Draken kanssa.
"Minä saatan teidät kotiin tänä iltana", kuiskasi Drake hymyillen tarkoittavasti ja katsoen Glorya syvälle silmiin. Glory pudisti päätään, mutta se vain kiihoitti Drakea yhä enemmän.
"Minun täytyy — minä tahdon — teidän pitää sallia", ja hän tarttui Gloryn käteen työntäen ylös pitsin, joka ympäröi tytön pyöreätä käsivartta.
Samassa saapui Benson, Draken palvelija, punakkana ja kiihoittuneen näköisenä tuoden kirjeen isännälleen. Glory kuuli jotain "virastosta", "ministeriöstä" ja "Scotland Yardista." Sitten Drake kääntyi häneen koettaen hymyllä peittää harmiaan ja sanoi: "Olen kovin pahoillani, rakas Glory — hyvin pahoillani — minun täytyy poistua hetkiseksi. Odottakaa täällä kunnes palaan, vai…"
"Saattakaa minut samalla ulos ja hankkikaa minulle ajuri", sanoi Glory. Heidän noustessaan ylös huomasi muu osa seurueesta heidän aikeensa, ja lordi Robert sanoi:
"Koskeeko se mahdollisesti tuota asiaa…?"