Sitten purkautui seurakunta ulos kirkosta ja asettui kellarikerrokseen vievän oven ympärille.
"He ovat löytäneet hänet", ajatteli Glory puristaen kättään rintaansa vasten. Mutta niin ei ollutkaan laita. Kesken ihmisääniä kuului äkkiä verikoiran kumea ulvominen. Joukko kirkui pelosta ja ilosta, ja sitten se erosi kahtaalle, sillä koira syöksyi väen läpi häntä pystyssä, kuono maassa ja otsa rypyssä. Hetken kuluttua se oli jo kadonnut, sen kumea ääni kuului vielä naapurikaduilta, ja väkijoukko juoksi minkä pääsi sen perässä.
"Tuo se löytää miehen, jos hän vain on Lontoossa", huusi joku — se oli juuri tuo mustelmanaamainen mies — ja sitten rähähti liuta ilkeään nauruun.
Glorya pyörrytti, ja hän tarttui kouristuksentapaisesti Rosan käsivarteen.
"Nuo kurjat olennot!" huusi hän. "He käyttävät eläinraukan rakkautta isäntäänsä omiin inhoittaviin tarkoituksiinsa — se on kurjaa, raakaa, se on —. Oi, voi, voi!"
"Tule rakas ystävä", sanoi Rosa ja veti Gloryn pois.
He palasivat Broad Sanctuaryn kautta. Ei kumpainenkaan heistä puhunut, vaan molemmat miettivät: "Hän on palannut luostariin ja aikoo odottaa siellä kunnes myrsky on ohi." Westminster Bridgellä he erosivat. "Minun pitää mennä asioille", sanoi Rosa kääntyen maanalaiselle rautatielle päin.
"Hän menee Bishopsgaten luostariin", ajatteli Glory, ja he erosivat painostavan tunnelman vallassa.
Tullessaan kotiin löysi Glory sillä aikaa tulleen kirjeen Drakelta:
" Rakas Glory! — Kuinka minä voin pyytää anteeksi eilistä anteeksiantamatonta käytöstäni teitä kohtaan? Muisto siitä, mitä tapahtui, on turmellut minulta kaiken ilon menestyksestäni, vaikka kaikki minua onnittelevat. Minä olen koettanut puolustella itseäni sillä, että te ehkä pidätte lieventävinä seikkoina tuota päivää ja olosuhteita sekä minun kiihoittunutta mielentilaani. Mutta teidän elämänne on ollut niin moitteetonta, että minä vallan kauhistun ajatellessani kuinka eilen saatoin teidät alttiiksi väärinselityksille salliessani teidän käydä Korinton klubissa Ja käyttäytyessäni teitä kohtaan siellä sillä tavalla Jumalan kiitos eivät asiat kehittyneet sitä pitemmälle ja siunattu sallimus esti minua täyttämästä uhkaustani ja seuraamasta teitä kotiin. Uskokaa minua, teidän ei tarvitse enää tavata sellaisia miehiä kuin lordi Robert Ure ja sellaisia naisia kuin hänen seuralaisensa ovat. Minä halveksin heitä koko sydämestäni enkä voi ymmärtää kuinka olen saattanut sietää heitä näin kauan. Olkaa minulle niin ystävällinen että kirjoitatte pari riviä ja sallitte minun käydä luonanne pyytämässä suusanallisesi teiltä anteeksi.