"Ette siis tiedä, että roskajoukko päästi verikoiran teitä hakemaan?"
"En, en tietänyt sitä, mutta vaikka koko kristikunnan koirat —"
"Tiedättehän, että teitä odottaa pahemmat koirat kuin nelijalkaiset, eikö niin?"
"En välitä siitä hiukkaakaan, ja jos kerran takaus on hyväksytty, niin on teidän velvollisuutenne laskea minut vapaaksi heti. Minä vaadin — minä käsken."
Virkamies kohotti hämmästyneenä katseensa. "En ymmärrä teitä, isä. Tehän olette ollut niin tyyni ja kärsivällinen ja alistuvainen viranomaisille!"
John Storm oli vaiti hetkisen, ja sitten hän sanoi liikuttavan juhlallisesti:
"Antakaa minulle anteeksi. Te olette hyvin hyvä — jokainen täällä on hyvä minulle. Mutta minä en pelkää, ja jos te vain voitte päästää minut pois —"
Virkamies läksi hänen luotaan ja palasi vasta monen tunnin kuluttua. Pitkä kesä oli jo lopussa, ja nyt oli vallan pimeä.
"He luulevat teidän jo menneen. Te voitte lähteä nyt. Tulkaa tätä tietä."
Ovella John Storm seisahtui muutaman minuutin kuluttua ja sanoi puristaessaan vankilavirkamiehen kättä: