Parlamenttirakennuksesta kimalteli valkea, ja Johnin kulkiessa Palace Yardin kulman ohi astui kaksi piispaa hänen edellään puhellen hartaasti.
"Valtio ja kirkko ovat kuin ruumis ja sielu", sanoi toinen, "ja niiden erottaminen toisistaan olisi kuolinisku molemmille."
"Niin olisikin", sanoi toinen, "ja siitä syystä meidän täytyy taistella kirkon ajallisen omaisuuden puolesta aivan samoin kuin sen henkistenkin oikeuksien puolesta, ja nuo papinpalkkoja koskevat lakiehdotukset —"
Oltiin juuri aikeessa sulkea yömaja, ja Jupe oli paraikaa sammuttamassa oven yläpuolella palavaa lamppua, kun John astui hänen luokseen.
"Kuka siellä?" sanoi Jupe pimeässä.
"Ettekö tunne minua, Jupe?" sanoi John.
"Isä John Storm!" huudahti mies, ääni vavisten pelosta.
"Minä tarvitsisin yösijaa, Jupe. Voitteko sijoittaa minut jonnekin?"
"Teidätkö, herra pastori?"
Miesraukka horjui aivan, ja pitkä keppi hänen kädessään huojui kuin ruoko. Sitten hän alkoi änkyttää jotain piispasta ja arkkidiakonista sekä uusista käskyistä ja ohjesäännöistä, joita hänelle oli annettu. Yömaja oli nyt toisten käskijäin hallussa, ja hän oli —