Isä Stormin lähdettyä Hollowaysta oli neljä miestä verikoiran avulla hakenut häntä ja vihdoin löytänytkin. Joukkio oli hyökännyt hänen kimppuunsa ja lyönyt sekä haavoittanut häntä. Hän makasi nyt Aggien huoneessa. Oli ollut mahdotonta viedä häntä muuanne. Kaikki miehet olivat näet juosseet pakoon nähdessään hänen kaatuvan, eivätkä naiset uskaltaneet ottaa häntä kotiinsa. Poliisi oli vihdoinkin saapunut, ja nyt oli lähetetty noutamaan lääkäriä. Rouva Pincher oli isä Stormin luona, ja koiraraukka oli kuollut.
Glory puristi kädellään rintaansa Aggien kertoessa. "Minä tulen kanssasi", sanoi hän. "Kerroitko hänelle, että minä olen täällä? Käskikö hän sinun tulla minua noutamaan?"
"Hän ei ole puhunut mitään", sanoi Aggie.
"Onko hän tiedotonna?"
"On."
"Minä lähden heti kanssasi."
Kiiruhtaen kadun poikki Gloryn rinnalla pyyteli Aggie uudelleen anteeksi huoneensa kehnoutta. "Minä en enää elä sellaista elämää, ymmärrättehän", sanoi hän. "Te ehkä kummeksitte sitä, mutta, näettekö, pikku poikani eläessä ei mikään mahti maailmassa olisi voinut pakottaa minua rupeamaan katutytöksi — en voinut. Ja kun hänen isäraukkansa kuoli viime viikolla —"
Vuokrakasarmin portaat olivat täpösen täynnä naisia. He olivat ryhmittyneet yhteen kuin lampaat myrskyssä. Ei ainoatakaan miestä näkynyt, ellemme ota lukuun erästä juopunutta merimiestä, joka kömpi alas yläkerrasta laulellen ja viheltäen. Naiset pyysivät häntä vaikenemaan. Eikö hänellä ollut mitään ihmistunteita?
"Tohtori on täällä, sisar", sanoi eräs nainen, joka seisoi Aggien huoneen ovella. Sitten Glory astui sisään.
Tuossa kurjassa, epäjärjestyksessä olevassa huoneessa paloi pienoinen lamppu, josta levisi hiukan valoa jättäen kumminkin suurimman osan huonetta varjoon. John makasi vuoteella mutisten epäselviä sanoja. Hänen takkinsa ja liivinsä oli riisuttu pois, ja paidan kaulus oli auki. Hänen korkea otsansa oli lumivalkea, mutta poskipäillä hehkui kuumeen puna. Toinen käsivarsi riippui alas sängynlaidalta. Glory tarttui siihen ja piti siitä kiinni. Tytön suuret silmät olivat kosteat, mutta hän ei itkenyt, ei myöskään puhunut eikä liikahtanut. Tohtori pesi takaraivossa olevan haavan ja nyökkäsi päätään nähdessään Gloryn tulevan sisään. Vuoteen toisella puolella seisoi vanhanpuoleinen, leskenmyssyyn puettu nainen pyyhkien silmiään esiliinaansa.