"Aggien?"
"Etkö muista häntä? Köyhä tyttö, jonka hyväksi sinä olet taistellut ja työskennellyt."
"Onko se Gloryn henki?"
"Ei, rakkaani, ei, vaan minä itse — minä ihka elävänä."
Sitten kuvastui suuri ilo hänen silmissään, hänen rintansa kohoili, hänen hengityksensä kävi nopeaksi, ja hän ojensi käsivartensa sanaakaan sanomatta.
"Se on Glory! Glory elää! Jumala! Oi, Jumalani!"
* * * * *
"Annatko minulle anteeksi, Glory?"
"Anteeksi? Minulla ei ole muuta anteeksi annettavaa kuin että olet rakastanut minua liian paljon."
"Kulta! Oma kultani!"