John Storm tunsi, kuinka hänen kätensä ja jalkansa kylmenivät. Hän astui porttikäytävään. Glory näki hänen tulevan ja huudahti heikosti tuntiessaan hänet.
"Ah, tässä on herra Storm! Herra Storm, te kai tunnette herra Draken. Hän oli Man-saarella, muistattehan —"
"Minä en muista", sanoi John Storm.
"Mutta te pelastitte hänen henkensä, ja teidän pitäisi tuntea hänet —"
"Minä en tunne häntä", sanoi John Storm.
Glory oli juuri sanomaisillaan: "Sallikaa minun esitellä —", mutta samassa hän vaikeni, seisoi hetkisen ääneti, ja omituinen loisto, jota ei sanoin voinut kuvata, tuli hänen silmiinsä. Sitten hän puhkesi äänekkääseen nauruun.
Yksi sisarista, jolla oli valvontavuoro, sattui kulkemaan eteisessä ja seisahtui sanoen: "Hoitajatar, minua hämmästyttää teidän käytöksenne. Menkää heti huoneeseenne." Kuiskaten hyvästinsä menivät tytöt nauraa tirskutellen pois.
Molemmat miehet sytyttivät paperossinsa, nousivat toiseen vaunuun ja ajoivat pois.
"Millainen karhu tuo mies on!" sanoi lordi Robert.
"Jäykkä hän tosin on", sanoi Drake, "mutta minä pidin hänen kasvoistaan kumminkin, ja koska kohtalo kerran asetti hänet minun ja kuoleman väliin, niin — niin sitä minä en aio unohtaa."