"Vaiti!" sanoi Drake, ja samassa astui Benedick näyttämölle. Yleisö tervehti häntä innokkain hyvähuudoin.
"Irving", kuiskasi Drake. Glory näytti hämmästyneemmältä kuin koskaan ja sitten hän sanoi:
"Mutta tehän kerroitte minulle, että tämä on herra Irvingin teatteri, ja minun mielestäni olisi ollut hänen asiansa lausua tervetuloa —"
Ajatellessaan miltä näyttäisi, jos Benedick läiskyttäisi käsiään astuessaan itse näyttämölle, rupesi lordi Robert nauramaan kylmään tapaansa, mutta Drake sanoi:
"Ole vaiti, Robert!"
Glory, kuten lapsi ainakin, ei kuullut muitten puhetta kuin omaansa, ja aivan kohta hän oli kokonaan sulautunut näytelmään. Beatricen ja Benedickin vallaton sanasota oli alkanut, ja vähän aikaa sitä kuunneltuaan Glory kävi totiseksi.
"Hän menettelee hyvin typerästi", sanoi hän, "ja jos hän todellakin on niin etevä näyttelijätär, kuin sanotte, niin ei hänen pitäisi tuommoista puhua. Aivan selväänhän jokainen nyt voi huomata, että hän pitää tuosta miehestä enemmän kuin kestään muusta koko maailmassa, vaikka hän koettaa sitä peittää. Hupsu tyttö — kyllä mies sen piankin huomaa!"
Mutta esirippu oli laskeutunut ensimmäisen näytöksen loputtua, liekit olivat äkkiä taas kohonneet ja Gloryn toverit nauroivat hänelle. Silloin hän rupesi itsekin nauramaan.
"Tietysti se on vain näytelmä", sanoi hän kerskaavasta, "ja minä tunnen hyvin näytelmät ja näyttelemisen ja osaan itsekin näytellä."
"Tietysti sinä osaat", sanoi Polly nyrpistäen huultaan. Mutta Glory ei välittänyt siitä.