"Mitä?"
John oli kävellyt huoneessa, mutta nyt hän seisahtui.
"Minä näin hänet aitiossa ystävänsä ja — kahden naisen seurassa."
"Olivatko he sairaanhoitajattaria?"
Tyttö huudahti hämmästyksestä ja sanoi: "Te siis tiedätte jo kaikki, ja teidän saarnanne oli siis aiottu minulle!"
John Storm ei ensin vastannut. Sitten hän sanoi vaivaloisesti:
"Te tahdotte minun apuani tuon avioliiton estämiseksi, ja minä lupaan koettaa. Mutta ellen onnistu, huolimatta siitä, mitä on tapahtunut ja mikä teitä odottaa tulevaisuudessa —"
"Oh", sanoi tyttö, "jos minulla olisi teidän voimanne apunani, olisin urhoollinen — en pelkäisi mitään."
"Hyvästi, rakas neiti", sanoi John Storm, ja ennen kuin hän saattoi sitä estää, oli tyttö kumartunut suutelemaan hänen kättänsä.
John Storm oli palannut kirjansa ääreen ja puristi sitä hermostunein hyppysin, kun hänen virkaveljensä samassa astui sisään tuoden sanan, että kanonikko pyysi tavata Johnia työhuoneessaan.