"Puhutaan siitä huomenna", vastusti Oskar.
"Ei, ei, nyt", intti Thora.
"Mutta kenties ei Helga itsekään —" aloitti Oskar ja pysähtyi sitten, mutta Helga kuuli nimeään mainittavan ja kysyi hermostuneesti naurahtaen:
"Mitä Helgasta?"
"Niin, mitä hänestä?" tiedustelivat useat äänet yht'aikaa ja johtaja selitti asian.
"Thora haluaa sisartaan seuraamaan heitä matkalle ja koettaa suostutella Oskaria."
Jokunen yritti epäilevästi huudahtaa "miks'ei?" ja "mainiota!" ja sitten vallitsi äänettömyys, jota vain Thoran ääni keskeytti:
"Tee se, Oskar, tee!"
Tällaista olisi Oskar kaikkein vähimmin odottanut — kiusausta tiellään juuri sinä hetkenä, jolloin yritti sitä pakoilla; intohimon sulkuportti jälleen avattuna, vaikka hän oli niin tiukasti koettanut sitä sulkea — ja sen teki Thora itse sokeassa hellämielisyydessään ja viattomassa ilossaan, ikäänkuin hornan vallat olisivat häntä pilanaan pitäneet.
Mutta seurue odotti Oskarin vastausta; ja jottei olisi itseään ilmiantanut hän koetti lyödä leikiksi. "En ole kuten Niels — en tahdo teitä molempia", hän sanoi; mutta yhä rukoili mielistelevä ääni hänen korvansa juuressa: