Sitten Helga, joka istui pianojakkaralla, alkoi hiljalleen soittaa, ja
Oskar pyörähti hänen luokseen.
"Oi, Addio Napoli! Meidänpä täytyy sinulle laulaa muutamia napolilaisia lauluja, isä."
Esitys saavutti äänekästä hyväksymistä, ja puolen tunnin ajan Helga soitti ja Oskar lauloi niitä iloisia pikku laulelmia, joilla Napoli saa Italian ilman sävelinä helähtelemään. Ja kun eräänä hetkenä johtaja oli palaamaisillaan takaisin mieheen, joka yhdessä illassa voitti kymmenen puntaa, niin Helga aloitti tarantellan ja Oskar tanssi.
Vihdoin lausui kuvernööri: "Kaikella on pysäkkinsä paitsi ajalla. On myöhä, ja Thora näyttää väsyneeltä, joten aion ajaa ulos jokaisen, joka ei täällä asu."
"Oikein sanottu", vahvisti täti Margret, "ja minä vien Helgan omaan asuntoonsa."
"Minä Helgan kotiin saatan", sanoi Oskar, ja käsi puristellen ja hyvästelyjä lausuillen alkoi seurue hajaantua.
"Oikeastaan lienet iloissasi, kun olet jälleen kotimaassa, Thora?" kysäisi piispa.
"Hyvin, hyvin iloissani", vastasi Thora.
"Ha, ha! Ei ole helppo panna liekaan koti-ikävän riivaamaa ponia", nauroi rehtori. "Entäs sinä, Helga?"
"Minä en ole vähääkään iloissani, rehtori. Kuka voisikaan ilomielin vaihtaa kaiken tuon viehättävän tällaiseen erämaahan?"