"Ei milloinkaan! Oskar on aina rakastanut lapsia — odotahan, jahka hänellä on oma lapsi, niin näet."
"Olethan hänen äitinsä — tunnet hänet parhaiten, Anna."
"Luota sinä minuun, Thora! Ei ole hyvä kaivo, johon vesi on kannettava, mutta kun lapsi syntyy, niin Oskar aloittaa kaikki uudestaan."
"Luulet niin? Todellakin? Sinun mielestäsi Oskar sitten jälleen rakastaa minua lapseni tähden?"
"Kenen tahansa täytyy, jos hänellä on hyvä sydän — ja Oskarilla on hyvä sydän, olkoon pää millainen hyvänsä."
"On, on kyllä, Anna."
"Hänen täytyy rakastaa äitiä lapsen tähden ja lasta äidin tähden."
"Suloista! Kaunista!"
Thoran omat silmät olivat nyt kuin lapsen — niin täynnä ihmetystä ja rakkautta. Hän innostui laskemaan viikkoja aikansa täyttymiseen.
"Yhdeksän viikkoa — tuskin yhdeksääkään — kahdeksan — ajatteles, äiti, kahdeksan vain. Oi, sydämestäni soisin sen vielä vähemmäksi! Olen tuota aikaa odotellut tuskallisesti ja peläten, mutta eihän ole mitään arastelemista, jos niin paljon hyvää voi koitua pikku kivusta — ei niin paljon hyvää voi koitua pikku kivusta — ei niin mitään — eihän?"