VI.
Tällä suloisella toivolla Thora viihdyttelihe neljä viikkoa, ja sitten tapahtui seikka, joka kumosi kaikki hänen laskelmansa. Julistusjuhlan edellä Oskarin komitea päätti käydä Thingvellirissä täydentämässä valmistelujaan. Tälle asialle piti Helgan lähteä heidän matkassaan, ja kun oli paljon puuhattavaa, niin he aikoivat nukkua yönsä majatalossa, seuraavana päivänä palatakseen. Oskarin ilmoittaessa tämän ohjelman tapahtui Thoran kärsivällisessä ja kuuliaisessa mielessä äkillinen muutos.
"Silloin minun täytyy lähteä myös", hän sanoi.
"Sinun? Sinunko, Thora?" ähmistyi Oskar. "Mitä ajatteletkaan? Runsaasti viisi penikulmaa — autiossa erämaassa — ilman lääkäriä tahi hoitajaa — ja niin lähellä aikaasikin. Mahdotonta! Aivan mahdotonta!"
"Sitten ei Helgakaan saa lähteä."
"Mutta Helgasta on niin suurta hyötyä, hän on perin tarpeellinen."
"Olkoon. Jollen minä voi lähteä kerallasi, niin älköön sitä tehkö
Helgakaan."
"Rakas Thora, tämä ei ole sinun tapaistasi. Mutta niinkuin tahdot. Hävettäähän minua sanoa Helgalle ja selitellä komitealle, mutta kuitenkin, jos sitä haluat —. Ei. ei, sinä et saa itkeä. Et saa kiusaantua. Pikku vaimoseni tulee pysyä hyvin rauhallisena poissa ollessani — hyvin, hyvin rauhallisena."
Kaksi tuntia jälkeenpäin Helga saapui hallitustaloon. Thora oli yksinään, ja sisaret katselivat tovin toisiaan sanaakaan puhumatta. Vihdoin virkkoi Helga:
"No, olet kai nyt tyytyväinen. Nyt, kun olet osoittanut mieletöntä lemmenkateuttasi ja saattanut meidät koko kaupungin juoruttavaksi, olet kai tyytyväinen?"