"Parhaillaan sitä katsastan, Thora."
"Eikö hän ole kaunis? Eikö hän ole herttainen?"
"On kuin pikku enkeli."
Hilpeä liverrys kajahti toisesta huoneesta, ja sitten aloitti heleä ääni jälleen: "Se on valveilla, eikö olekin? Kuulenpa sen nauravan! Se jo nauraa, pikku veitikka! Tiedätkö että sinusta tulee sen kummi-isä, Magnus?"
"Minusta?"
"Niin, Oskar suostui siihen heti, ja ristiminen tapahtuu piakkoin."
"Se on elämäni onnellisin hetki, Thora."
"Mutta hän tuottaa sinulle vielä aika vaivat. Pikku kujeilija hänestä koituu. Etkö näe, millaiseksi hän varttuu! Magnus?"
"Näen hänet ilmettynä äitinsä kuvana, sellaisena kuin hän oli lapsena,
Thora."
Jälleen helähti avoimesta ovesta hilpeä naurahdus, ja sitten hopeankirkas ääni virkkoi taas uudestaan: "Hän vielä poikkeaa vierailemaan luoksesi maatilalle ja repii kaikki kukkaset puutarhastasi."