"Tehköönpä mitä tahtoo, Thora."
"Mutta siellähän onkin rotkoja ja onkaloita ja railoja maassa?"
"Minä pidän häntä silmällä, Thora."
Iloinen helähdys kajahti taas, mutta hiukan erisointuisena; sitten:
"Magnus?"
"Mitä, Thora?"
"Miks'et sinä mene naimisiin saadaksesi oman pikku Elinin, kuulehan?"
"Minä? Enkä mitä." Vastausta seurasi juro hymähdys ja jupinaa "köyhästä maamiehestä."
Sitten hopeankirkas ääni kävi vakavaksi ja suloisen suojelevaksi, toivotellen hänen elämäänsä Thingvellirissä onnelliseksi ja menestyväksi. Eihän se suurellista ollut, tietystikään ei Oskarin laista huomattua uraa — jolle Oskar nimittäin joutuisi — ja vaati tiukkaa työtä varhain ja myöhään, mutta kuitenkin —
"Mutta, Magnus, etkö olekin ollut täällä kolme päivää? Kuinka olet voinut poistua niin pitkäksi aikaa?"
"Korvaan sen kotiin tultuani, Thora."