"Ihmiset pitävät häntä jäykkänä ja hidasmielisenä, mutta kyllä hän vielä jonakuna päivänä heitä hämmästyttää", hän sanoi.
"Palmikoinko kuin ennenkin?" kysyi Anna.
"Aivan kuin ennen. Mutta kätesihän vapisevat tänä ihana, äiti!"
"Sen se hoiteleminen tekee."
"Magnus parka! Hänellä ei ole ainoatakaan itsekästä ajatusta sydämessään. Mikä tahansa tyttö voisi häntä rakastaa, ja kenties, jollen olisi koskaan tuntenut Oskaria —"
"Tohtori Olsen sanoo, että sinun tulee ottaa pulveri tänä iltana, lapseni. Se saa sinut nukkumaan aamuun asti."
"Sinun se nauttia pitäisi — sinun ja täti Margretin."
"Oi, jos sen voisin tehdä puolestasi, niin hätäkö olisikaan, rakkaani", huoahti Anna. "Mutta tässä se on — juo pian, tahi minä ehkä juon."
Thora maistoi Annan ojentamasta lasista ja sanoi: "Tuossa meni! Tuo nyt lapsi tänne."
Täti Margret toi lapsen, hyssytellen sen uneen, ja laski hellästi äidin syliin.