Magnus itse seisoi siellä odottelemassa, pestynä ja juhlatamineissaan, koko yön apumiehensä Jon Vidalinin kanssa tehtyään valmisteluja vieraitaan varten. Ja kun Oskar hiukan kiihdyksissään ja hämillään ratsasti kohdalle, niin Magnus oli häntä vastassa sellainen hilpeä sävy kasvoillaan kuin ainakin miehellä, joka on tehnyt veljensä kanssa sovinnon ja aikoi sen pitää.
"Miten Thora tänään jaksaa?" kysyi hän Oskarin hevoselta satulavyötä päästellessään, ja Oskar vastasi hermostuneesti:
"Paremmin — nimittäin — no, kenties ei aivan hyvin tänään, Magnus."
"Hänelle on lapsi annettu takaisin?" sanoi Magnus.
"Ei vielä", vastasi Oskar. "Toden sanoakseni, isä —" ja sitten hän soperteli rikotun lupauksensa jatkon. Magnuksen kasvot synkkenivät ja hän virkkoi:
"Ei ole siis laisinkaan kysytty tohtorin mieltä?"
"Ei, vastoin isän määräyksiä oli selvästi mahdotonta —"
"Ja Thora on yhä hallitustalossa, ja hänen lapsensa yhä johtajan luona?"
"Niin on."
Magnus katsoi Oskarista Helgaan, joka nyt seisoi hänen vieressään, ja hänen kasvonsa kävivät synkkää synkemmiksi.