"Ja mitä tässä näet?" kysyi Helga kätensä ojentaen.
"Hei, hyvä käsi tämä", laverteli akka. "Sinusta ylhäinen rouva ylenee, joka päivä paistia ja lihakeittoa syöt ja kultainen viini ja vierre edessäsi tuoksuaa."
"Ja mitä tästä luet?" tiedusteli Oskar.
"Tästä? — Voi mun päiviäni, mun päiviäni!" haikaili noita.
"Mikä muorilla hätänä?"
"Kylmä vesi nahan ja lihan välissä virtailee minulla."
"Niin pahaksesiko otat, eukkoseni?"
"Älä kysykään, älä kysykään! Sinullahan on veli?"
"No olkoon!"
"Varo! varo!" sanoi noita, ja Oskar ja Helga kääntyivät nauraen pois.