"Kuusi kuukautta — lähes seitsemän", vastasi Oskar.
"Ja mitä toimitat?"
"En mitään."
"Sinun kelpaa! Et niin mitään?"
"No, olenpa yhtä tointa harjoitellut jotakuinkin uutterastikin."
"Ja mitä?"
"Nälkää nähnyt."
Finsen naurahti ääneensä, mutta Oskar nauroi vielä äänekkäämmin — hän ei ollut vielä rikkonut paastoansa.
"Meidän on kaikkien se kerran läpäistävä", tuumi Finsen, "ja parasta on siitä heti alussa suoriutua. Niinpä siis onnittelen sinua, veliseni — ja nyt asiaan. Olen täällä isännöitsijänä — hoidan erään yhtiön asioita. Neljän silmän kesken, kuten Islannissa sanomme, voin ilmaista aikovani antaa konserttisarjan, ja olen nyt vereksien ainesten etsinnässä. Sinähän säveltelet?"
"Olihan minulla ennen tapana sitä tehdä", vastasi Oskar.