"Käymään tapaamassa minua Finsenin toimistossa klo 11 huomenaamulla."
"Mutta lupasin, ett'en sinne enää ikinä astuisi."
"Silloin et tiennyt, että minä tulisin sinua pyytämään. Ja minä pyydän sinua, Oskar."
Oskar muisti lupauksen, minkä oli antanut isälleen; hän ajatteli, miten vaarallista olisi uudestaan selata esille elämästään lehti, jonka oli pyyhkäissyt pois ja kääntänyt ainiaaksi umpeen; hän ajatteli Finseniä ja tämän suhdetta Helgaan sekä, miten Finsen saisi suurta vaikutusvaltaa tytön elämään tämän toiveita ja kunnianhimoa autellessaan; mutta hänen tahtonsa oli kuin väännetty vitsa, sillä vastustamaton kohtalo pakotti häntä eteenpäin.
"Tulethan, eikö totta?" kuiskasi tyttö, ja Oskar vastasi:
"Tulen."
Helga ojensi taasen kasvojaan eteenpäin, ja taasen Oskar suuteli häntä, ja sitten tyttö nousi lähteäkseen.
"Missä sinä asut?" kysyi Oskar, ja Helga ilmoitti sen hänelle. Se oli vanhanaikuinen vierastalo Green Parkin laiteilla.
"Asuuko Finsenkin siellä?"
"Asuu, hän asuu samassa rakennuksessa. Ja sinun pitää asua siellä myöskin. Tahdon tavata sinua alituiseen. Tarvitsen apuasi tuhansissa asioissa. Mutta nyt minun täytyy lähteä."