Oskar ei voinut laskea häntä menemään, ja heidän hellyydenosoituksensa uudistuivat.
"Lähdettyäsi tuntuu tämä kaikki kuin unelta", lausui Oskar. "Tuskin saatan uskoa sinun olleen täällä tai palaavan enää takaisin."
"Älä sano niin. Vakuutinhan sinulle Islannissa, että tulisin sinun luoksesi, ell'et sinä tulisi minua tapaamaan. Ja enkö ole pitänyt lupaustani?"
"Rakas, rakas Helgani!"
"Et menetellyt aivan oikein siinä, että lähdit antamatta minulle tilaisuutta tavata sinua."
"Tiedän, tiedän."
"Olihan sinulla jonkinlainen velvollisuus minua kohtaan sen jälkeen, mitä oli tapahtunut…"
"Hiljaa, rakkaani, hiljaa!"
"Mutta olen taipuvainen uskomaan, että muut olivat siihen syypäät."
"Älkäämme puhuko siitä, Helga", vältteli Oskar, ja hänen käsivartensa, jotka olivat olleet kiedottuina tytön vyötäisille tiukkaan syleilyyn, höllenivät ja vaipuivat alas.