"Vielä uusi pakka!" huudahti Oskar, pyyhkäistessään voittamansa rahat pankkiin.
Neljännellä kerralla olivat panokset nelin verroin suuremmat kuin kolmannessa otteessa. Pankki voitti taaskin, ja sitten Oskar nousi pöydästä.
"Mutta ettekö aio antaa meille vastavuoroamme?" kysyi amerikkalainen.
"Tämä on minun", vastasi Oskar syrjään astuessaan.
Helgan kasvot värähtelivät kiihkosta ja riemusta. Kyynelsilmin hän onnitteli Oskaria, ja näytti kuin hän olisi aikonut suudella häntä.
"Suvaitsetteko pistäytyä tänne, herra Stephensson?" kuului liikkeenjohtajan kohtelias ääni lausuvan. Mutta samalla syntyi hämminkiä hänen takanaan.
"Pelinvalvoja", lausui nenäänsäpuhuva ääni, "saanko vaivata teitä tarkastamaan kortit." Loukkaantuneen näköisenä pyörähti johtaja päin.
"Varmaankaan, herrani, ette tarkoita, ette epäile —"
"Minä sanon vain, että pyydän vaivata pelinvalvojaa tarkastamaan kolme viimeistä korttipakkaa."
Tästä seuranneessa sekasorrossa astui Finsen Helgan luo, joka vapisten seisoi Oskarin vieressä ja lausui: "On parasta, että annat minun saattaa sinut pois tästä."