"Kestää", sanoi Oskar.
Kotvasen vaiti oltuaan lausui Magnus tyynesti:
"Haluaisin vielä tiedustaa sinulta paria kolmea seikkaa ja niitä kysyn yhtä paljon sinun kuin Thoran vuoksi."
"Jatka", virkkoi Oskar.
"Thora on nykyään kuin ainoa lapsi ja vanhan isänsä lemmikki. Jos hän haluaisi tytärtään naineenakin jäämään Islantiin, niin suostuisitko lopun ikääsi elämään täällä?"
"Jos johtaja Nielsen sen asettaisi ehdoksi — kyllä."
"Luonnollisesti on meidän isällämme joitakin suunnitelmia, kustannettuaan niin paljon kasvatukseesi, ja sinullakin on omat aikeesi ja pyrintösi, mutta jos nämä joutuisivat rakkautesi tielle, jos ne kiusaisivat sinua pois Thoran luota, niin olisitko valmis luopumaan niistä?"
"Tietenkin olisin."
"Olet varma siitä?"
"Olen varma siitä — nimittäin — olisihan tietysti tukalaa — heittää koko elämänsä aikeet ja pyrinnöt — mutta jos ne joskus, kuten sanot, joutuisivat rakkauteni tielle, kiusaisivat minua pois Thoran luota — kiusaisivat minua jättämään hänet, mennäkseni Englantiin, esimerkiksi —"