"Rakastat häntä aina?"
"Aina", vastasi Oskar.
"Olet ottanut lukuun kaiken, mitä se maksaa ja mitä siitä seuraa?"
"En tiedä mitään maksamisista enkä seuraamuksista, Magnus. Tiedän vain rakastavani Thoraa kaikesta sydämestäni ja sielustani ja pyhittäväni koko elämäni hänen onnelleen, jos hänet vapautat ja hän suostuu ottamaan minut miehekseen."
Magnus siirrähti tuolillaan, rykäisi ja aloitti uudelleen.
"Thora on suloinen, hyvä tyttö", hän sanoi, "paras ja suloisin tyttö koko maailmassa, mutta hän on yksinkertainen islantilaisneito eikä ole milloinkaan käynyt maansa ulkopuolella. Ei hän ole sinun kaltaisesi, ja jos hänet Englantiin viet, niin hän ei ole sikäläisten ystäviesi kaltainen. Oletko sitä ajatellut? Oletko valmis tyytymään hänen kasvatuksensa ja sivistyksensä vajavuuksiin? Kestääkö rakkautesi kaiken sen pingoituksen, mitä moinen avioliitto aiheuttaa?"
Nyt oli Oskarin vuoro rauhattomana kääntelehtiä istuimellaan. "Miksi teet tuollaisen kysymyksen, Magnus?"
"Kestääkö?" kertasi Magnus tiukemmin.
"Luulen sen todella kestävän."
"Mutta kestääkö se?" tiukkasi Magnus tuimasti.